1 Ei, katolista kirkkoa ei perustanut keisari Konstantinus, vaan Jeesus Kristus, joka asetti apostolit seuraajikseen ja Pietarin “kallioksi”, jolle hän rakentaisi kirkkonsa (Matt. 16:18–19). Ajatus siitä, että Konstantinus olisi luonut katolisen kirkon, on yleinen historiallinen virhe.
Kirkko oli olemassa jo ennen Konstantinusta
Ensimmäisestä vuosisadasta lähtien Kristuksen kirkko oli jo järjestäytynyt. Tämä näkyy sekä Raamatun teksteissä että alkukristittyjen kirjoituksissa. Uuden testamentin Apostolien teoissa ja Paavalin kirjeissä kuvataan varhaisen kirkon järjestystä: eukaristian vietto, piispojen ja pappien vihkiminen sekä apostolinen seuraanto.
Lisäksi varhaiset kristityt kirjoittajat käyttivät kirkosta jo nimitystä ”katolinen”. Pyhä Ignatios Antiokialainen, 100-luvulla elänyt piispa ja marttyyri, käytti termiä katolinen kirkko kirjeessään smyrnalaisille.
Irenaeus Lyonilainen, yksi varhaisista kirkkoisistä (2. vuosisata), korosti apostolisen seuraannon merkitystä, jotta oikea oppi säilyisi. Hän totesi, että Rooman kirkolla oli erityinen asema, koska apostolit Pietari ja Paavali olivat perustaneet sen. Hänen mielestään kenen tahansa, joka halusi tuntea aidon uskon, tulisi katsoa kohti Roomaa, jossa apostolinen perinne säilyi koskemattomana.
Sitä paitsi Irenaeus teki jotain oleellista: hän kokosi luettelon Rooman piispoista, alkaen Pietarista hänen omaan aikaansa asti, osoittaakseen apostolisen seuraannon jatkuvuuden.
Tämä kaikki todistaa, että “katolinen kirkko” -nimitystä käytettiin jo kauan ennen Konstantinuksen valtakautta, mikä osoittaa sen jatkuvuutta apostoliselta ajalta saakka.
Mitä Konstantinus oikeasti teki?
Konstantinus, joka hallitsi Rooman valtakuntaa 306–337, ei perustanut kirkkoa mutta oli merkittävässä roolissa kristinuskon historiassa. Häntä ennen kristittyjä vainottiin ankarasti Rooman valtakunnassa. Vuonna 313 Konstantinus ja Licinius allekirjoittivat Milanon ediktin, joka myönsi uskonnonvapauden kaikille, mukaan lukien kristityille.
Tämän ansiosta kristinuskoa voitiin harjoittaa julkisesti ilman vainon pelkoa. Tämän vapauden myötä kirkko pääsi laajentumaan nopeammin ja rakentamaan rukouspaikkoja ilman, että valtio tuhoaisi niitä.
Nikean kirkolliskokous ja aito usko
Toinen sekaannusta aiheuttava kohta on vuoden 325 Nikean kirkolliskokous, jonka Konstantinus kokosi. Jotkut väittävät, että katolinen kirkko luotiin juuri tässä kokouksessa tai sen oppi keksittiin silloin. Tämä ei pidä paikkaansa.
Nikean kirkolliskokous kutsuttiin koolle torjumaan arialaisen harhaopin, joka kielsi Kristuksen jumaluuden. Koolle tulleet piispat vahvistivat sen, mitä oli uskottu apostolien ajoista lähtien: Jeesus on tosi Jumala ja samaa olemusta Isän kanssa. Nikean uskontunnustus, jota yhä tänään lausumme pyhässä messussa, syntyi tästä määrittelystä.
Niinpä kokous ei ”luonut” kirkkoa tai keksinyt uusia oppeja, vaan selvensi ja vahvisti sen, mitä oli opetettu apostoliselta ajalta saakka.
Katolinen kirkko on apostolinen
Katolisella kirkolla on katkeamaton apostolinen seuraanto Kristuksen ajoista alkaen. Paavi, Rooman piispa, on suora seuraaja pyhälle Pietarille, jolle Jeesus uskoi kirkon johtamisen (Joh. 21:15–17). Tämä jatkuvuus todistaa, ettei kirkko saanut alkuaan Konstantinukselta, vaan itse Kristukselta.
Varhaiskristityt jo elivät katolista uskoa, viettivät eukaristiaa, kastetta, vihkivät pappeja ja säilyttivät apostolisen perinteen.
