1
Paavin auktoriteetti, katolisen kirkon korkeimpana johtajana, perustuu sekä kirjoituksiin että kirkon traditioon. Katolisen kirkon katekismuksen (CIC 891) mukaan paavi on erehtymätön julistaessaan uskon ja moraalin oppia ”ex cathedra”, toisin sanoen puhuessaan virallisessa asemassaan kirkon ylimpänä paimenena. Tämä erehtymättömyys on Pyhän Hengen lahja, joka takaa, että paavi ei tee virheitä pelastuksen kannalta olennaisissa asioissa. Vuoden 1870 ensimmäisestä Vatikaanin kirkolliskokouksesta lähtien erehtymättömyyttä ”ex cathedra” on käytetty virallisesti kahdesti: vuonna 1854, kun määriteltiin Marian perisynnittömyyden dogmi, ja vuonna 1950, kun määriteltiin Marian taivaaseenastumisen dogmi.
Tämän auktoriteetin raamatullinen perusta on peräisin Matteuksen evankeliumista (Mt 16,18), jossa Jeesus sanoo Pietarille: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni.” Tämä kohta korostaa Pietarin ainutlaatuista roolia kirkon perustuksena. Johanneksen evankeliumissa (Jo 21,15-17) Jeesus antaa Pietarille tehtävän kaitsea hänen lampaitaan, vahvistaen hänen johtajuutensa kristillisessä yhteisössä.
Jerusalemin kirkolliskokouksessa (Apostolien teot 15,7-11) Pietari käyttää tätä johtajuuttaan päättäessään, että ympärileikkaus ei ollut pelastuksen kannalta välttämätöntä, osoittaen hänen auktoriteettiaan uskon opetuksessa. Paavin auktoriteettia tukee myös perinne, kuten Pyhän Ignatioksen Antiokiasta kirjoitukset, joissa hän viittaa Rooman kirkkoon ”rakkauden johtajana,” ja Pyhä Irenaeus Lyonista, joka toteaa, että koska Rooman kirkolla on ”erinomaisin alkuperä”, on välttämätöntä, että ”koko kirkko eli uskovat kaikkialla” ovat yhtä mieltä Rooman kirkon kanssa, koska siinä ”on aina säilytetty apostolien traditio.”
Niinpä paavin auktoriteetti uskon ja moraalin asioissa sekä hänen keskeinen roolinsa kirkossa ovat sekä raamatullisesti että perinteisesti perusteltuja, vahvistettuna varhaisen kirkon todistuksella ja tämän auktoriteetin jatkuvalla käytöllä vuosisatojen ajan.
