1 Messu on kristillisen elämän keskipiste, koska siinä Kristuksen ainutlaatuinen uhri tulee verettömästi läsnäolevaksi ja hänen ristillä tarjoamansa lunastus jatkuu. Kuten Katolinen katekismus (CIC 1366) opettaa, eukaristia on ristin uhrin muisto ja sovituksen hedelmien esittäminen, kuten syntien anteeksianto. Kristus uhrasi itsensä kerta kaikkiaan (Hepr. 7:27; 9:26; 10:10) ja messussa tämä ainutlaatuinen uhraus tulee läsnäolevaksi, ei toistona, vaan sakramentaalisena ajankohtaistamisena (1 Kor. 11:24-25; Luuk. 22:19-20; Hepr. 9:14).
Katekismus (CIC 1367) opettaa, että Kristuksen uhri ja eukaristian uhri eivät ole kaksi erillistä uhria, vaan muodostavat yhden ja saman teon: "sama uhri tarjotaan." Messussa kirkko osallistuu tähän uhriin, uhraamalla itsensä Kristuksen kanssa. Kuten Paavali sanoo, uskovaisten elämä, kärsimykset ja rukoukset liittyvät Kristuksen uhriin (Kol. 1:24; Room. 12:1). Osallistuessamme eukaristiaan, yhdistymme Kristuksen uhriin, yhtenä ruumiina (1 Kor. 10:16-17).
Kristuksen uhraus, joka toi meille iankaikkisen lunastuksen (Hepr. 9:12), jatkuu messussa (CIC 1368), antaen kristityille mahdollisuuden liittyä tähän uhriin. Eukaristia on siis sovitusuhri (Jes. 53:5; Matt. 26:28), joka antaa kaikille uskoville sen lunastuksen armon, jonka Kristus saavutti kerran kaikille. Messu ei ole toisto, vaan elävä läsnäolo Kristuksen uhrissa, joka uudistuu liturgiassa kaikkien sukupolvien pelastukseksi.
