1 1. Kaste
Kaste on ensimmäinen kristillisen initiaation sakramentti. Kasteessa meidät vapautetaan synnistä, erityisesti perisynnistä, ja meidät syntyy uudelleen Jumalan lapsiksi. Se tekee meistä myös kirkon jäseniä. Jeesus käski opetuslapsiaan kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt 28,19). Apostolien teoissa Pietari saarnaa, että meidän tulee ottaa kaste saadaksemme syntien anteeksiannon ja hän vahvistaa, että lupaus koskee kaikkia, myös lapsia (Apt 2,38-39). Kaste rinnastetaan hengelliseen uudestisyntymiseen, kuten Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa 3,5: ”Joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei voi päästä Jumalan valtakuntaan.” Paavali opettaa myös, että kasteessa yhdistymme Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, mikä antaa meille mahdollisuuden elää uutta elämää (Room 6,3-4; Gal 3,27). Kokonaisien perheiden kastaminen mainitaan myös Apostolien teoissa (Apt 16,15; Apt 16,33) ja 1Kor 1,16.
2. Eukaristia
Eukaristia on sakramentti, jossa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Jeesus asetti sen viimeisellä ehtoollisella, sanoen: ”Tämä on minun ruumiini... Tämä on minun vereni... tehkää tämä minun muistokseni” (Luuk 22,19-20; Matt 26,26-28). Johanneksen evankeliumissa 6,51 Jeesus sanoo: ”Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Eukaristia on kristillisen elämän keskiössä, sillä se yhdistää meidät suoraan Kristukseen. Paavali vahvistaa tämän asetuksen 1Kor 11,23-26, muistuttaen meitä jatkamaan eukaristian viettoa Kristuksen paluuseen saakka.
3. Vahvistus
Vahvistus on sakramentti, joka vahvistaa kasteen ja antaa Pyhän Hengen. Apostolien teoissa apostolit asettavat kätensä kastettujen päälle, jotta he saisivat Pyhän Hengen (Apt 8,14-17; Apt 19,5-6). Johanneksen evankeliumissa 20,22 Jeesus antaa Hengen apostoleille ylösnousemuksen jälkeen, osoittaen, että tämä lahja on olennaista kristilliselle tehtävälle. Kirje heprealaisille (Hepr 6,2) mainitsee käsien asettamisen yhtenä uskon perusperiaatteista.
4. Katumus (Rippi)
Katumuksen sakramentti tarjoaa syntien anteeksiannon. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus antoi apostoleille vallan antaa tai pidättää synnit: ”Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne annetaan anteeksi” (Joh 20,22-23). Tämä valta jatkuu kirkossa pappien kautta, jotka kuulevat synnintunnustuksia. Jaakobin kirje (Jaak 5,16) kehottaa kristittyjä tunnustamaan syntejään toisilleen, mikä osoittaa sovituksen merkityksen.
5. Sairaanvoitelu
Sairaanvoitelu on hengellisen ja fyysisen parantamisen sakramentti niille, jotka ovat vakavasti sairaita. Jaakobin kirjeessä ohjataan, että jos joku on sairas, hänen tulee kutsua vanhimmat rukoilemaan ja voitelemaan öljyllä Herran nimessä, sillä ”uskon rukous parantaa sairaan” (Jaak 5,14-15). Tämä sakramentti on tapa pyytää Jumalalta parantumista ja myös henkistä voimaa kestää kärsimys.
6. Järjestyksen sakramentti
Vihkimyksen sakramentti antaa kirkossa palvelutehtävän diakoneille, papeille ja piispoille. Paavali kehottaa Timoteusta olemaan laiminlyömättä lahjaa, joka hänelle annettiin käsien asettamisella (1Tim 4,14; 2Tim 1,6), ja Apostolien teoissa apostolit asettavat kätensä diakoneille heidän asettamisekseen palveluun (Apt 6,6). Kirje heprealaisille muistuttaa, että kukaan ei voi ottaa tätä virkaa omakseen, ellei Jumala kutsu häntä (Hepr 5,4). Jeesuksen antama tehtävä kastaa ja opettaa hänen nimessään (Matt 28,19-20) on myös osa vihittyjen kutsumusta.
7. Avioliitto
Avioliitto on sakramentti, joka yhdistää miehen ja naisen rakkauden liittoon, heijastaen Kristuksen ja kirkon välistä yhteyttä. Avioliiton raamatullinen perusta löytyy Genesiksestä, kun Jumala yhdistää Aadamin ja Eevan ja sanoo, että ”he tulevat yhdeksi lihaksi” (1Moos 2,24). Jeesus vahvistaa tämän liiton erottamattomuuden Matteuksen evankeliumissa 19,4-6 sanoen, että mies ja nainen, jotka Jumala on yhdistänyt, eivät saa erota. Paavali vertaa tätä liittoa Kristuksen rakkauteen kirkkoa kohtaan (Ef 5,31-32).
