1 Messun liturgia on yksi katolisen uskon tärkeimmistä osista, koska se on tapa, jolla uskovat osallistuvat Kristuksen lunastavaan työhön sekä konkreettisesti että hengellisesti. Sana "liturgia" tulee kreikan sanasta "leitourgia", joka tarkoittaa "julkista työtä" tai "palvelua". Katolisessa kirkossa messun liturgia ei ole vain sarja rituaaleja, vaan elävä ja ajankohtainen juhla siitä lunastuksesta, jonka Jeesus toteutti puolestamme. Siksi messua pidetään kristillisen elämän huippukohtana, jossa uskovat yhdistyvät Kristukseen hänen kärsimyksessään, kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan.
Messu jakautuu kahteen pääosaan: sanan liturgiaan ja ehtoollisen liturgiaan. Sanan liturgiassa katolilaiset kuuntelevat Pyhää Kirjoitusta, joka on elävä ja vaikuttava Jumalan sana. "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka" (Heprealaisille 4:12). Tämä osa messusta mahdollistaa sen, että uskovat voivat mietiskellä Raamattua ja uskon totuuksia. Tämän liturgian huippukohta messussa on evankeliumin julistus, jossa Kristus puhuu suoraan yhteisön sydämelle.
Toinen osa, ehtoollisen liturgia, on se hetki, jolloin leipä ja viini konsekroidaan, muuttuen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Jeesus instituoi ehtoollisen viimeisellä ehtoollisella, kun hän sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne; tehkää tämä minun muistokseni" (Luukas 22:19). Tässä katolilaiset osallistuvat aktiivisesti Kristuksen uhriin, joka tarjotaan verettömästi alttarilla. Ehtoollisen liturgia on messun keskus, sillä siinä Kristus tarjoaa itsensä uudelleen meidän puolestamme, ja uskovia kutsutaan yhtymään tähän uhriin.
Messun liturgia ei ole vain symbolinen teko tai menneiden tapahtumien muistamista. Se on todellinen osallistuminen pääsiäisen mysteeriin, jossa uskovat tulevat Kristuksen pelastavien tapahtumien aikalaisiksi. Kuten Pyhä Paavali sanoo: "Sillä niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee" (1. Korinttolaisille 11:26). Näin messu on kohtaaminen itse Kristuksen kanssa, joka tulee todellisesti läsnä olevaksi, erityisesti ehtoollisessa, mutta myös kokoontuneessa yhteisössä, papissa joka johtaa, ja julistetussa Sanassa.
Lisäksi messun liturgia vahvistaa yhteyttä uskovien välillä. Kristuksen ruumiin jäseninä he eivät osallistu messuun erillisinä yksilöinä, vaan uskosta yhdistyneenä yhteisönä. "Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" (Matteus 18:20). Messu on siis yhteisöllinen teko, joka ilmaisee kirkon yhtenäisyyttä ja sen kutsumusta palvoa Jumalaa yhtenä ruumiina.
Messun liturgia on heijastus taivaallisesta palvonnasta. Ilmestyskirjassa Johannes kuvaa taivaan liturgiaa, jossa pyhät ja enkelit ylistävät Jumalaa lakkaamatta: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden, voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen" (Ilmestys 5:12). Näin osallistuessaan messuun uskovat yhtyvät Jumalan ikuiseen palvontaan, ennakoiden taivaallisen elämän täyteyttä.
