1 Katolilaiset uskovat vakaasti, että Raamattu on Jumalan sana, ilmoitettu ja inspiroitu Pyhän Hengen kautta. Kirkko opettaa kuitenkin myös, että jumalallinen ilmoitus ei rajoitu vain Raamattuun, vaan sisältää myös perinteen ja opetusviran. Nämä kolme pilaria - kirjoitukset, perinne ja opetusvirka - ovat erottamattomia ja muodostavat katolisen uskon perustan. Katolisen kirkon katekismuksen kohta 95 selittää: "On siis selvää, että pyhä perinne, pyhä kirjoitus ja kirkon opetusvirka ovat niin kiinteässä yhteydessä keskenään, että ne eivät voi olla olemassa erillään toisistaan, vaan yhdessä ja kukin omalla tavallaan, Pyhän Hengen vaikutuksesta, ne edistävät sielujen pelastusta."
Pyhä perinne tarkoittaa Jumalan sanan elävää siirtoa, joka annettiin apostoleille ja jota heidän seuraajansa, piispat, jatkavat Pyhän Hengen johdolla. Tämä perinne edeltää itse kirjoituksia, koska Kristuksen opetukset välitettiin alun perin suullisesti ennen Uuden testamentin kirjoittamista. Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen, Uuden testamentin ensimmäisen kirjeen, uskotaan kirjoitetun noin vuonna 50 jKr, noin 20 vuotta Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.
Tänä aikana kristillinen usko levisi pääasiassa apostolien saarnan ja heidän Pyhältä Hengeltä saamansa opetuksen kautta. Tämä käy ilmi Tessalonikalaiskirjeen kohdasta 2 Tess. 2:15: "Pysykää siis lujina ja pitäkää kiinni niistä perinteistä, jotka olette oppineet meiltä, joko suullisesti tai kirjeitse."
Raamatun ja perinteen yhdistelmä muodostaa uskon lähteet, joihin kirkon opetus perustuu. Raamattua lukiessa on tärkeää huomioida kirkon antama tulkinta yhdessä perinteen kanssa.
