1 Katoliset tekevät katumusta vastauksena Jumalan kutsuun kääntymykseen ja hengelliseen uudistumiseen. Katumus, joka on syvällisesti juurtunut kirkon perinteeseen, on tapa sovittaa Jumalan kanssa synnin jälkeen ja mahdollisuus syvempään hengelliseen kasvuun.
Katumuksen käytäntö on keskeinen uskovien elämässä, koska synti rikkoo suhteen Jumalaan. Vaikka kasteen jälkeen katoliset tunnustavat olevan alttiita synnille ja tarvitsevat jatkuvaa sovitusta. Katumuksen sakramentti tarjoaa tämän sovituksen. Jeesus perusti sakramentin, jotta uskovat voivat tunnustaa syntinsä ja saada anteeksiannon, jotta he voisivat parantua ja palautua armossa. Johanneksen evankeliumissa 20:22-23 Jeesus antaa apostoleille voiman antaa syntejä anteeksi: 'Keneltä te synnit annatte anteeksi, ne annetaan anteeksi; keneltä te ne pidätte, ne pidetään.' Tämä on raamatullinen pohja katumuksen sakramentille ja selittää, miksi katoliset tekevät katumusta.
Katumus sisältää vilpittömän katumuksen ja valmiuden korjata synnin aiheuttama vahinko. Kun katoliset tekevät katumusta, he eivät vain etsi Jumalan anteeksiantoa, vaan he myös ottavat vastuuta virheidensä korjaamisesta. Katumus on tämän käytännön perusta, kuten Jeesus opettaa Luukassa 15:7, jossa taivaassa iloitaan syntisestä, joka katuu. Katumuksen teko on siis tyhjä rituaali, vaan vilpitön halu palata oikeuden polulle ja palauttaa yhteys Jumalaan.
Lisäksi katumus nähdään puhdistautumisena. Tunnustamalla syntinsä katumuksentekijä ei etsi vain anteeksiantoa, vaan myös vahvistaa sieluaan estääkseen tulevia syntejä. Jaakobin kirjeessä 5:16 meidät kutsutaan tunnustamaan syntimme toisillemme, jotta voimme parantua. Tämä parantuminen on sekä hengellistä että emotionaalista. Kun katoliset tekevät katumusta, he kokevat tämän parantumisen ja uudistavat suhteensa Jumalaan, puhdistautuvat synneistään ja etsivät pyhempää elämää.
Katumuksen perinne on kehittynyt vuosisatojen saatossa. Kirkon alkuvuosina katumus oli usein julkista ja ankaraa, sisältäen pitkäaikaisia paastoja tai jopa väliaikaisia erottamisia yhteisöstä. Ajan myötä kirkko ymmärsi, että Jumalan armo tulee tarjota kaikille henkilökohtaisemmin ja useammin. Nykyisin katoliset tekevät katumusta yksityisesti tunnustamalla syntinsä papille, joka Kristuksen nimessä antaa anteeksiannon.
Katumustoiminta on myös henkilökohtaista ja yhteisöllistä. Vaikka tunnustus on henkilökohtainen teko, synti vaikuttaa uskovien yhteisöön, ja yhden jäsenen katumus tuo hyötyä koko Kristuksen ruumiille. Katolinen kirkon katekismus opettaa, että synnillä on sosiaalinen ulottuvuus (CIC 1469), ja katumus palauttaa yhteyden ei vain Jumalaan, vaan myös yhteisöön. Katoliset tekevät katumusta, ei vain oman hyötynsä vuoksi, vaan koko kirkon hyväksi.
Lisäksi katumus on hengellisen kasvun polku. Kun tunnustamme ja mietimme virheitämme, katoliset haastetaan tulemaan pyhemmiksi. Säännöllinen tunnustuksen harjoittaminen on hengellinen harjoitus, joka valaisee omaatuntoa ja vahvistaa sielua kiusauksia vastaan. Kun katoliset tekevät katumusta säännöllisesti, he etenevät pyhyyden polulla ja lähestyvät Kristusta, kuten Matteuksen evankeliumissa 5:48 sanotaan: 'Olkaa täydellisiä, kuten taivaallinen Isänne on täydellinen.'
Lopuksi katoliset tekevät katumusta Jumalan kanssa sovituksen ja hengellisen uudistumisen välineenä. Tämä käytäntö on vilpitöntä katumusta, anteeksiannon etsimistä, puhdistumista ja hengellistä kasvua. Se on juurtunut Raamattuun ja kirkon perinteisiin, ja katumus on uskovan halun ilmaus elää sovussa Kristuksen opetusten ja uskovien yhteisön kanssa.
