1 Ne, jotka ovat jo puhdistuneet ja elävät Jumalan autuaassa näyssä taivaassa, tunnetaan valittuina ja pyhimyksinä. Nämä pyhimykset eivät vain voi, vaan myös auttavat meitä rukoilemalla puolestamme Jumalan luona. He pyytävät Herraa meidän puolestamme, kuin uskolliset ystävät, jotka pyytävät niille, joita rakastavat. Siksi katolilaiset rukoilevat pyhimyksiä, tunnustaen, että he, jotka ovat jo lähellä Jumalaa, voivat rukoilla tarpeidemme puolesta.
Katolisen kirkon katekismuksen mukaan, kappaleessa 2683, pyhimysten esirukous kuvataan korkeimmaksi palveluksi, jonka he antavat Jumalan suunnitelmalle. Pyytää pyhimysten esirukousta on siten luottamuksen ja uskon teko. Katolilaiset rukoilevat pyhimyksiä luottaen siihen, että nämä taivaalliset ystävät voivat esittää rukouksensa Jumalalle puolestamme, tuoden armoa ja siunauksia elämäämme ja koko maailmaan.
Pyhimyksille rukoilemisen käytäntö juontaa syvälle Pyhään Kirjoitukseen. Vanhassa Testamentissa, 2. Makkabealaiskirja 15, 11-16 kuvaa näyn Oniasta, jo kuollutta pappia, rukoilemassa koko juutalaisen kansan puolesta. Tämä osoittaa, että vanhurskaat, jopa kuolemansa jälkeen, jatkavat niiden puolesta rukoilemista, jotka ovat vielä maan päällä. Uudessa Testamentissa, Ilmestyskirja 8, 3-4, Johannes näkee näyn, jossa pyhimysten rukoukset nousevat Jumalan valtaistuimelle kuin suitsuke, symboloiden pyhimysten jatkuvaa esirukousta uskovien puolesta.
Pyhimysten esirukouksen pyytämisen perinne on siten käytäntö, joka saa tukea sekä Pyhistä Kirjoituksista että itse Kirkon opista. Kun katolilaiset rukoilevat pyhimyksiä, he eivät korvaa Jumalan roolia, vaan tunnustavat pyhimysten yhteyden ja heidän esirukoustensa voiman Hänen luonaan. Tämän yhteyden kautta ne, jotka ovat taivaassa, jatkavat auttaakseen maallista Kirkkoa Jumalan täydessä yhteydessä, osana Kristuksen mystistä ruumista.
